Nämä päivät kun kouluun mennään klo 12.25 ja opiskellaan ensiapua kello neljään, on minusta se elämän suola. Näiden takia mä elän. Toivottavasti tekin haistatte tuon katkeruuteni kitkerän hajun. No olen tässä joutessani vähän syönyt ja syömisien välissä lukenut.
Mutta kunhan tästä tuskientaivalta täynnä olevasta päivästä selvitään, odottaa kivisen polkuni päässä onni ja autuus. Jenna nimittäin matkaa huomenna kanssani Humppilaan ja siitäkös vasta riemu repeää :) Sunnuntaina suuntaan laiskistuneen ruhoni kohti Joensuuta ja lomailua pakkasen jäädyttämässä pohjoiskarjalassa iki-ihanan isukkini huomassa (luultavasti tylsistyn entistäkin enemmän). Mutta siitä reissusta kirjoittelen sitteen paluumatkalla, junassa sitä aikaa piisaa..
Josko sitä pikkustahiljaa alkaisi osoittamaan mielenkiintoa opiskelua kohtaan ja valmistautuisi.. tai tietysti tässä ehtii vielä hetken torkkumaan..
Ella
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti